Syyskuun ensimmäisellä viikolla lähdin jo kuljettamaan venettä kohti talviteloja. Tähän olin varannut muutaman ylimääräisen päivän, tarkoituksenani hoitaa samalla Örön residenssin muutto talviasuntoon ja järjestää taiteilijoiden tapaamisia Kemiön puolella. Residenssiin olivat juuri tulleet työskentelemään Hanna Nielsen ja Grace Phillips, jotka osallistuisivat seuraavana kesänä saariston residenssien yhteiseen näyttelyprojektiin, ja tähän littyen järjestimme heille hieman ekstraohjelmaa syyskuun aikana.
 |
| Jo heinäkuussa veneen kyydissä matkustanut yrttivalikoima oli jatkanut eloaan mökillä hyvin. Niinpä se sai toistamiseen lähteä mukaan.
|
 |
| Iltaruuhkaa sunteissa.
|
Airiston eteläpäähän ehdittyäni alkoi korostua, etten ollut suinkaan ainoana liikkeellä. Lämpimät alkusyksyn päivät olivat houkutelleet viikonloppupurjehtijat sankoin joukoin liikkeelle. Aloin jo tosissaan huolestua mihin ne kaikki olisivat menossa, sillä luonnonsatamia ei lähiseudulla ole ihan loputtomiin. Aurinkokin oli jo menossa maaten, enkä olisi viitsinyt pimeässä etsiskellä vapaata rantaa.
Kävi kuitenkin niin, että heti Pensarin jälkeen kaikki muut veneet katosivat kuin taikaiskusta – varmaankin sinne Pensariin. Jatkoin matkaa erääseen tuttuun saareen ja löysin sieltä kiinnittymispaikan. Tässä vaiheessa oli jo pilkkopimeää, mutta ledeillä varustamani, öljylampuiksi alunperin tehdyt kulkuvalot osoittautuivat yllättävän tehokkaaksi rantautumisavuksi.
 |
| Aamulla löysin itseni täältä hiekkarannan vierestä.
|
 |
| Veden laatu ei ikävä kyllä ollut mieltä ylentävää. Sinilevää oli edelleen runsaasti. Hiekkakannaksen toiselta puolelta se oli onneksi liki kokonaan kadonnut.
|
 |
| Lämmintä, utuista, autiota. Lomakauden jälkeen laskeutuva haikeus. |
 |
| Suojassa avoimen äärellä. |
 |
| Saari on melko suosittu. Pitkä kesä näkyi maastoon kuluneina polkuina. |
 |
| Sekä muistoina kivenkoloissa.
|
 |
| Matka jatkui kesäisissä tunnelmissa.
|
Rantojen kiertelyn ja muuten vaan makoilun jälkeen iltapäivä olikin jo melko pitkällä kun nostin purjeet. Seuraavaksi päiväksi olin sopinut tapaamisen Kasnäsiin puoliltapäivin, joten jonnekin sinne hollille olisi illalla osuttava. Sopiva poukama löytyikin lähiseudulta.
 |
| Täällä Saaristomeren itälaidalla on omalaatuinen välisaaristo; yksinäisten pyöreähköjen kalliosaarien ja vehreiden harjusaarten harvaan ripoteltu alue. Monet näistä ovat olleet asuttuja. Tässä Dömmaskär.
|
 |
| Tällä reissulla en juuri hylättyjä paikkoja kolunnut, mutta hylätty verkkovaja sentään nökötti kalliolla löytämäni saaren toisella puolella.
|
Mainittakoon, että täällä kengälleni ilmestyi kävelemään punkki, joilta olen tähän asti onnistunut välttymään olemalla hysteerisen tarkka siitä, minne jalkani laitan. Järjestettyäni merelliset hautajaiset tälle verenhimoiselle pedolle valmistin ruokaa ja rauhoituin tyynen, pimenevän illan äänettömyyteen.
 |
| Vain satunnaisen laineen liplatus...
|
Paitsi ettei ilta ollut äänetön. Lännestä, ulkoluodoilta kuului selvästi erottuvaa hylkeiden mölinää. Ja kuin vastauksena samaan aikaan idästä alkoi kuulua toisenlainen merileijonien möykkä: Kasnäsin rannassa veti tanssiorkesteri lauantai-illan hittejään välispiikeillä varustettuna...
Älämölö ei onneksi kantanut sisälle kajuuttaan, joten aamulla matka jatkui virkeänä pyrähdyksellä Kasnäsiin, jonne saavuin parahultaisesti aivan käsittämättömän kovassa rankkasateessa. Saatuani köydet kiinni, pressun päälle ja hiukan odoteltuani pahimman kuuron hellittämistä, lähdin kahvilaan tapaamaan Öröstä saapuneita taiteilijoita ja sitten autolla toiselle puolelle Kemiötä Tjudaan, missä Konstrundanin ansiosta oli hulabaliikkia ja tapaamisia. Illalla kauppareissun jälkeen kyyditsin taiteilijat takaisin Öröön ja sääkin näytti taas parhaat puolensa.
 |
| Aamu Örössä. Kesäisestä säästä huolimatta paikalla oli enää vain kourallinen veneitä. |
Kuten kerrottu, Örössä oli jälleen edessä kesäkäytössä olleen residenssiasunnon muutto talvikelpoiseen taloon. Näitä edestakaisin muuttoja olemme siellä tehneet oikeastaan joka kesä, mutta nyt seuraavana keväänä käyttöömme olisi tulossa juuri remontoidut pysyvämmät asunnot, joka kieltämättä helpottaa näitä käytännön järjestelyitä.
 |
| Hanna ja Grace saapumassa residenssin uuteen talviasuntoon, Kouluun. |
 |
| Vanha upseeritalo jäi nyt tyhjänä odottamaan remonttia. Seuraavaksi näinkin tämän joulukuussa lattia ja seinät purettuina.
|
 |
| Puhureilta suojassa mutta meri pilkistää. Tänne kelpaa seuraavan kauden taiteilijoiden palata. |
Hiittisten saaristo on, vaikkakin nättiä ja mukavan sokkeloista, siitä kurjaa, että liki jokaiseen niemeen ja notkelmaan on pykätty kesämökkejä. Hyvät vapaat luonnonsatamat joutuu seudulla pian laskemaan yhden käden sormilla, sillä sellaista tahtia on mökitysvimma jatkunut aivan viime vuosiin saakka. Onneksi vapaita saaria vielä kuitenkin on, ja lyhyen purjehduksen jälkeen rantauduin eräälle hienoimmalle. Taisin varmuuden vuoksi viritellä pari ylimääräistä tukiköyttä kallioon, sillä yöllä muuttuvan tuulen käyttäytymistä saaren kanjoneissa ei oikein voinut ennustaa.
 |
| Iltakävelylle viimeisenä kesäiltana!
|
 |
| Täällä saaristo on viehättävää ja polveilevaa. Kun vain ei olisi niitä mökkejä.
|
 |
| Bengtskär hallitsee horisonttia.
|
 |
| Vihreitä notkelmia maalla.
|
 |
| Vihreitä notkelmia meressä.
|
 |
| Kuin ihmeen kaupalla ehjänä säilyneitä meren tuliaisia.
|
 |
| Ja lisää tuliaisia.
|
 |
| Ilta-auringon lämmössä kuplivia kallioita.
|
 |
| Syksyn alkua ei luonnossa niinkään näkynyt – mutta sen haisti, maatuneen tuoksun rannan notkelmissa ja pensaiden kosteissa juurakoissa.
|
Seuraavana aamuna lähdin liikkeelle jo varhain, harmaaseen ja viileään muttei vielä sateiseen säähän. Navakan tuulen ansiosta ei mennyt montaa tuntia, kun olin jo hyvässä suojassa sisäsaariston tuuheiden metsäsaarten välissä.
 |
| Viimeistä iltaa sisäsaariston suojissa.
|
 |
| Täällä päin asumattomille saarille tunnusomaista on runsas nuotiopaikkojen määrä. |
 |
| Koska näitä kutsutaan lämpökynttilöiksi, pitihän sitä koittaa miten hyvin lämmittivät koleanpuoleista yötä. Enempää en uskaltanut lähekkäin laittaa, mutta olihan tuolla jotain vaikutusta. Tunnelman suhteen ainakin.
|
Tuuli yltyi iltaa kohden aikamoiseksi myräkäksi, mutta täällä se ei haitannut. Toivoin kuitenkin sen hiukan rauhoittuvan seuraavaksi päiväksi, jolloin minun pitäisi jatkaa matkaa Saloon. Niin se sitten tekikin, mutta vain vähän; tuurilla kuitenkin selvitin Strömman kanavamanööverit ja sitten mentiinkin vauhdilla pitkää savista ränniä ylös kohti pohjoista. Iltapäivällä Gjusan jo huuhteli itseään Salonjoen ravinnerikkaalla vedellä. Tähän siis päättyivät kesän seikkailut – seuraavalla viikolla edessä olivat syksyn telakointipuuhat ja veneen tyhjennys sinne kesän aikana kertyneestä ylimääräisestä tavarasta.
