Gjusan

Kolusin kymmenisen vuotta saaristoa Haastajalla, vuoden -67 mallisella Albin Vegalla. Vaikka se palveli tietystä nuhjuisuudestaan huolimatta kohtuullisesti ja ennen kaikkea ilman suurempia rahahuolia, alkoi vanha puuvenekuume tykyttää sisälläni yhä sietämättömämmin. Ajattelin, että puuvenettä hoitaisi ikään kuin vanhan hirsitalomme remontin kylkiäisenä, samoilla perinteisillä välineillä ja materiaaleilla. Yhä useammin löysin itseni tutkimasta iltaisin Blocketin tarjontaa ja otimmekin yhteyttä muutaman kiinnostavan veneen myyjiin. Yllättäen sopiva vene sitten löytyikin Suomen puolelta ja niinpä meistä tuli keväällä 2012 puisen purjeveneen omistajia.

Nimi Gjusan on lempinimi fiskgjusesta eli kalasääskestä.

Gjusanin tarina juontaa juurensa 30-luvulle, jolloin turkulainen taidegraafikko ja laivaharrastaja, sittemmin matematiikanopettaja Lars Grönstrand hankki itselleen vanhan nyhamnilaisen luotsiveneen. Sen hän nimesi Tjerimaiksi tunnetun loviisalaisen kolmimastoparkin mukaan. 50-luvun alussa vene oli kuitenkin käynyt sen verran huonokuntoiseksi, että perusteellisen korjauksen sijaan Grönstrand päätti teettää uuden samantapaisen, mutta hieman suuremman aluksen omien piirustustensa pohjalta. Tämän veneen, myös Tjerimai nimeltään, veisti Kumlingen Krokarnassa John Sjölund, "Krok-John". Vanha Tjerimai päätyi sittemmin muistomerkiksi Bomarsundiin. Grönstrandien purjehduksista Tjerimailla voi lukea tarkemmin Ingunn Grönstrandin kirjasta I Alla Sorters Väder.

Turkulainen sosiologi Knut Pipping innostui Tjerimaista siinä määrin, että hän 1958 veistätti Sjölundilla sisarveneen - Gjusanin. Aivan identtisiä kaksosia eivät nämä sisaret ole: Gjusanissa on hieman erilainen takila sekä suurempi ruffi. On myös mahdollista, että Gjusan on kokonaisuudessaan hieman sisartaan pidempi ja leveämpi; tässä voivat tosin heittää sekä tiedot että mittaustavat.

Retkellä Lindössä

On hankalaa kuvailla ytimekkäästi, millainen vene Gjusan oikeastaan on (joskin äitini kutsui sitä lotjaksi!), sillä se ei suoraan edusta mitään tunnettua venetyyppiä. Olenkin päätynyt kutsumaan sitä 50-luvulla rakennetuksi retroveneeksi. Rungoltaan ja sisäpuolisine painolasteineen se muistuttaa perinteisiä talonpoikaisveneitä yhdistettynä Ruotsin länsirannikon leveisiin kostereihin. Takilassa sen sijaan näkyy Lars Grönstrandin purjelaivaharrastus, sillä se on pikemminkin pienoismalli isommasta purjealuksesta kuin talonpoikaisen yksinkertainen.

Gjusan on tällä hetkellä rungoltaan tervattu ja kansirakenteeltaan maalattu; jossain vaiheessa se on ollut lakattukin, mutta alkuperäisestä ratkaisusta minulla ei ole tietoa. Sisarvene Tjerimai oli ilmeisesti alunperin tervattu, joten tyydyn mielelläni tähän ihan helppohoitoisuudenkin perusteella. Runko on leveää mäntylautaa. Kaaret, luultavasti saarnia, on tehty siten, että joka kolmas on veistokaari ja välissä olevat painokaaret ovat tuplakaaria. Veneen pituus on muutaman sentin päälle 8 metriä ja leveys 3,15 parraslista mukaanlukien. Vettä se tarvitsee alleen 1,10 metriä.

Ensimmäistä kertaa purjeita kokeilemassa vesillelaskun jälkeen.
Purjenumero saa puolestani luvan häipyä. Siinä onkin hinkkaamista. 

Gjusanissa on kahvelitakila. Masto on kaksiosainen, koostuen alamastosta sekä toppitangosta, jolla on virkaa lähinnä toppi- eli latvapurjetta käyttäessä. Vantit ovat sinkittyä teräsvaijeria ja ne kiristetään pääkalloplokeilla. Barduunatkin mastossa on, joskin ne tuntuvat vähän tarpeettomilta. Purjeita on ison ja fokan lisäksi suuri ja pienempi toppi, jotka siis nimensä mukaisesti nostetaan maston huippuun kahvelipuomin ja toppitangon väliin. Keulapuukin ja siihen liittyvä klyyvari Gjusanissa on ollut, mutta eivät enää ole tallella - ne olisikin tarkoitus tehdä joskus uusiksi. Purjeista topit ovat alkuperäisiä puuvillapurjeita, kuulemma Pippingin itsensä talvipuhteina neulomia, muut on myöhemmin päivitetty dacronkankaisiksi.

Pienempi toppipurje vauhdissa

Kangaskantta ja ankkurivinssi

Kansirakenne on ilmeisesti aina ollut ponttilaudan päälle pingotettu kangaskansi. Väri on toki vaihdellut vuosien saatossa ja kangas on uusittu ainakin kerran 90-luvulla. Sisustus ja tekniikka ovat pääosin alkuperäisiä - mitään sähkölaitteita ei tällä hetkellä ole, vaan kulkuvalotkin pelaavat öljyllä. Koska Gjusanissa on perämoottori, on runkokin säästynyt sisäkoneen vaatimilta muutoksilta. Nähtäväksi jääkin, kuinka hyvin onnistun tulevaisuudessa piilottamaan tietyt myönnytykset perheveneilylle, kuten wc:n ja sähköasennukset, mahdollisimman huomaamattomasti osaksi alkuperäistä rakennetta.

Kulkuvaloja ei sytytetä ihan vaan napista painamalla...

Tällä hetkellä Gjusan talvehtii kotipihallamme. Vene on rakenteiltaan käyvässä kunnossa, mutta pintaremontin tarpeessa, eli maalipinnat kaipaavat uusimista ja pari kannesta löytämääni lahokohtaa on korjauksen alla. Rungon kyllästys alkaisi myös olla ajankohtaista, samoin jonkinlaisen sähköjärjestelmän asennus pilssipumppua varten. Toki toivelista kasvaa kun asioita alkaa ajatella; keulapuomin rakennus, uusia purjeita, (kemialliselle) wc:lle paikka, uudet patjat, paremmin mietitty pentteri, tuuletuksen tehostusta, lisää sähköjuttuja... Mutta katsotaan tätä nyt pikkuhiljaa.

Täksi talveksi kuljetutin paatin poikkeukselliseti kotipihalle, mikä varmasti helpottaa kevätpuuhia.

Puuhastelua talviteltassa

Puukolla puuhastelulla on ikävä taipumus tuottaa ennakoimattomia seuraamuksia.