Tilapäisesti ankkurissa

Koska erilaiset hylätyt alukset selkeästi kuuluvat blogin aihepiiriin ja olen harmistunut hidastuneesta kirjoitustahdistani, tässä ensiavuksi tuoreehkoja tunnelmia eräältä helmikuiselta sunnuntaikävelyltä Turusta.

Tarinahan on vanha tuttu:  Syystä tai toisesta alus on aivan pakko ankkuroida, ihan hetkeksi, tilapäisesti, muutamaksi päiväksi – sen verran että kerkeää Transitilla hakea pari varaosaa – johonkin lahdelmaan. Muutama päivä sitten venyy kuukausiksi ja joku utelias toimittajakin ehtii jo tavoittaa omistajan. Ei hätää, ensi kuussa lähtee varmasti. No, kuluu talvi, kaksikin, mutta kyllä se pian siitä... Sitä odotellessa iloitkaamme näistä rantojen nähtävyyksistä!

Tällä kertaa mustavalkoista; matkassa oli vain puhelin, joka mankeloi kuvat sen verran kukertavaksi mössöksi, että mustavalkoisuus oli ainoa keino saada niistä katsottavia.

Järvi-Suomesta erinäisten vaiheiden kautta suolaiseen veteen päätynyt asuntolotja Susanna on löytänyt mukavan ankkuripaikan Turusta Katariinanlaakson luonnonsuojelualueen kyljestä Rauvolanlahdelta. Paikka on sikäli nappiin valittu, että se on harvoja rakentamattomia rantapalstoja näillä seuduin; lähinaapurina on ainoastaan Turun kaupungin Villa Solin. Huvilan edustussaunan hyvien veljien sekä luontopoluilla kuljeskelevien ulkoilijoiden katseilta Susannaa suojaa korkea kallio. Maalta käsin aluksen olemassaoloa onkin tietämättömän vaikea hoksata.

Kesällä kaislikko peittää Susannan näkyvistä Villa Solinin suuntaan.

Nousu alukseen oli hieman hankalaa, koska vedessä pulikointi ei houkutellut. Köydet osoittautuivat kuitenkin täydellisiksi tätä tarkoitusta varten.

Väripilkku; pakollinen bryggaperspektiivi. Tätä alusta tosin ei olla bryggalta varsinaisesti ajettu, vaan kyseessä on moottoroimaton lotja. Peräsin lotjasta sentään löytyy tiukoissa paikoissa styyraamista varten.

Turkulaisittain mukavan seesteinen ankkuripaikka.

Vesi ja jää ovat viehättävästi koristelleet salongin. Kello seinällä muistuttaa yhä tukkimiesten työvuoroista.

Styyrpuurin kyljen sisään painumisesta voisi kohtalaisen helposti päätellä, että Susanna lähtee tästä rannasta liikkeelle vain ruoppausproomun kyydissä. Huomionarvoista on myös laivakontekstissa melko harvinainen suuri muurattu piippu – tarkkasilmäinen löytää myös jäihin vajoneen Porin Matin!

Harvoin tapaa myöskään jään peittämää puuhellaa. Susannassa on ollut hellalla lämpiävä vesikiertoinen keskuslämmitys. Tässäpä vinkki kuvauspaikasta, jos joku olisi filmatisoimassa esimerkiksi Martti Blåfieldin mainiota Nordenskiöld-elämänkertaa...

Perän sauna on oikeastaan aivan käyttökelpoisessa kunnossa. Ihmettelen, jollei sitä kukaan ole käyttänyt parin vuoden aikana, täällä kaupungin edustussaunan naapusissa.

Saunataide ja etenkin merelle hylättyjen alusten saunataide on ala, johon olen vuosien myötä jonkin verran perehtynyt. Asiaa lienee syytä nostaa täällä blogissakin näkyvämmin esille. 

Väripilkku; varusteita ruumassa. Liekö hinaaja Armas ollut Susannan vakituinen partneri?

Vanavettä.