Tunnhamnin pohjoispuolella sijaitseva Äspskär on kaunis saari lampaiden laiduntamine rantaniittyineen ja koukeroisine kallioineen. Erityisen mielenkiintoisen tästä luonnonsuojelualueesta tekee kuitenkin sen etelärannalle ajautunut 60-metrinen laivanhylky: Kontrasti viereiseen tyyneen leppien, järvikaislojen ja vesikirppujen täplittämään hiekkapohjaiseen poukamaan on huikea.
Kalliolle ajautunut laiva on nimeltään m/s Hiekka; alus rakennettiin Isossa-Britanniassa 1944 maihinnousualukseksi ja ehti tässä tarkoituksessa Normandiassa palvellakin. Sodan jälkeen alus päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen Suomeen ja toimi imuruoppauslaitteistolla varustettuna hiekan kuljetustehtävissä. 1990-luvulla alus päätyi romutusaikeissa Tunnhamniin, jossa siitä purettiin koneet ja muut arvokkaat laitteistot.
Odotellessaan hinausta telakalle paloiteltavaksi laiva kuitenkin joutui myrskyn kouriin ja riistäytyi irti ankkuristaan ajelehtien Äspskärin rantaan. Irrotusyritykset osoittautuivat turhiksi ja laiva jäi niille sijoilleen. Sen nykyisistä omistussuhteista en tiedä, mutta muutaman vuoden välein on julkisuuteen putkahtanut vakuutteluja laivan pikaisesta purkamisesta. Hitaanpuoleisesti ovat purkutyöt kuitenkin edenneet.
Viime kesänä vietin eräänlaista kymmenvuotisjuhlaa, sillä totesin jo vuosikymmenen kuluneen siitä, kun ensimmäisen kerran osuin paikalle. Mikä riemu tuo ensikosketus olikaan – saada kiikariinsa oikea hylky ja kuljeksia sen kannella ja hyteissä helteisenä kesäpäivänä, syvältä ruumasta kaikuvien, aallokossa hakkaavan peräsimen kumahdusten tuodessa kesäisen saariston tavanomaiseen äänimaailmaan oman pahaenteisen lisänsä! Sittemmin olen osunut paikalle muutamien vuosien välein ja saanut todistaa hylyn hidasta hajoamista niin ihmisen kuin luonnonkin toimesta.
2006
 |
| Tältä näytti ensikohtaaminen kesällä 2006. |
 |
| Tukevasti kivikossa. Johtaakohan keulasta laskettu kettinki rekanneen ankkurin jäljille? |
 |
| Kannelle pääsi köyden varassa. |
 |
| Ruumassa viihtyvä kasvillisuus kertoi, että täällä on vietetty jo tovi. |
 |
| Saari paapuurissa kannattaisi kiertää kauempaa! |
 |
| Viestilippujen tuntemus oli sentään hallussa. Mitenköhän viitat. |
 |
| Brygga oli varsin riisuttu; ei mitään trofeeta vietäväksi. |
 |
| Sisätiloissa jatkui järjestelmällinen sotku. |
 |
| Pari hyttiä olisi kuitenkin pienellä laitolla ollut kelvollisia yöpymiseen, merinäköalasta neljä tähteä! |
 |
| Konehuoneesta oli pääkoneet nostettu pois. |
 |
| Ruorikoneisto, laivan väripilkku. |
 |
| Merellistä tunnelmaa. |
2007
Seuraavana vuonna päädyin paikalle pienen kuvausryhmän kanssa taltioidessamme kohtauksia Teatteri Jurkan Ahmija-näytelmään. Ympäristönä laiva sopi varsin mainiosti taloudellisen nousukauden lopun aikoja kuvaamaan.
 |
| Tarjolla oli sijoitusneuvontaa ajan hermoilta. |
2011
Kesällä 2011 olin viikon pituisella
melontaretkellä suunnaten Kasnäsistä länteen. Äspskär kuului luonnollisesti reissun ohjelmaan. M/s Hiekka oli tällä välin kokenut suuria muodonmuutoksia: Osia oli leikattu irti ja itse asiassa koko laiva oli palanut karrelle. Kuumuus oli korventanut terästä mutkalle ja saattanut ruostumisen hyvään vauhtiin. Sisätiloista oli jäljellä vain mustunutta mineraalivillaa. Liekö kyse sitten polttoleikkaustyön yhteydessä syntyneestä vahingosta vaiko "kätevästä" purkamistyön helpottamisesta... Liekehtivä laiva lienee joka tapauksessa ollut komea näky.
 |
| Bryggaa vailla. |
 |
| Keulasta ja perästä leikelty alus alkoi yhä enemmän muistuttaa haaksirikkoutunutta proomua. |
 |
| Tulisen suudelman jälkiä. |
 |
| Sisätilojen uutta ilmettä. |
 |
| Keulapuolen tiloihin ei enää ollut menemistä. Eikä oikein nähtävääkään. |
2016
Viimeisin retkeni Hiekalle osui viime kesäkuun alkuun, purjehtiessani venettä talviteloilta Örön kautta Rosalaan laituripaikalle. Taas minua kohtasi muodonmuutos. Purkamista oli harjoitettu toden teolla ja rautainen koura oli jyrsinyt laivaa liki tunnistamattomaksi. Tästä oli kuitenkin kulunut jo pari vuotta aikaa, sillä kaikki repaleinen rauta oli ehtinyt ruostua ja karhentua kauniin oranssinruskeaksi.
 |
| Keulan kappaleita kalliolla. Nämä ainakin voitaisiin jättää muistomerkiksi. |
 |
| Avartunutta perää. |
 |
| Määrittelemättömän raunion vetovoimaa. |
 |
| Muuttunutta näkymää bryggalta. Raja rannan ja ruuman välillä alkaa hämärtyä. |
 |
| Keulastakin miltei kaikki oli purettu ruuman tasalle. |
 |
| Silti! Pala laivaa oli vielä tallella! |
 |
| Konehuone suorastaan loisti uudessa värimaailmassaan. |
 |
| Lekottelua kannella ilta-auringossa. |
 |
| Pian ruumasta kasvaisi metsä, tai suo. |
 |
| Pohdinnan arvoista; tämä vesirajan reikä on ollut tukittuna patjalla kauan - liekö sen varassa seilattukin... |
Hitaasti m/s Hiekka kadottaa laivamaiset piirteensä; siitä tulee kasa ruostunutta rautaa, vääntyilevää ja kiermurtelevaa silppua, rantakallioiden ja -kivikoiden jatketta. Onko se lopulta enää vierasta ja rujoa vaiko miltei lämmintä ja orgaanista?
 |
| Rypistyksiä |
 |
| Rutistuksia |
 |
| Riekaleita |
 |
| Hämärä yhdistää raudan ja kiven. |
 |
| Hyvästi, toistaiseksi! |
