Kiitos ydinvoimalle

Koska olen monenmoisten kiireiden ansiosta joutunut viettämään kevään kuivilla, olen pakotettu kokeilemaan muita tapoja tyydyttää merelläoloviettiäni. Yksi vaihtoehto on retkeily mökittämättömillä rannikon sirpaleilla.

Helsingin ja Hangon välillä ei maanteitse saavutettavia, asumattomia rantoja juurikaan ole, vaan melkein jokaiselle kelvolliselle rantakallion pätkälle on pykätty jokin keskiluokkainen lomaparatiisi. Eräs harvoja poikkeuksia on Inkoon Kopparnäsin alue, jonne teimme pienen piknik-retken eräänä lämpimänä lauantaina. Osuipa retki muutenkin sopivaan ajankohtaan ja paikkaan, sillä tasan vuosi sitten löysimme nimittäin Gjusanin juuri Koppasnäsintien varrelta.

Piknik merimaisemissa pilvisenä mutta lämpimänä kevätlauantaina.

Kuten rakentamattomat alueet ylipäänsä, on myös Kopparnäs toki jonkinlainen virallinen ulkoilualue. Kaikeksi onneksi enimmät pyörätuolin kestävät kävelypolut ja grillikatokset on kuitenkin sijoitettu tien läheisyyteen. Uloimmilla niemillä saa näin ollen kävellä lähestulkoon vapaassa luonnossa ja nauttia miellyttävän saaristomaisista näköaloista rakentamattomine pikkusaarineen. Retkemme jälkeen kävi tosin ilmi, ettei perifeerisinkään ulkoniemi saa olla kaavoitukselta tyystin rauhassa: Piknikpaikkamme oli nimittäin osoitettu naturistien käyttöön, joka kannattanee kesällä ottaa huomioon, ellei erityisesti kaipaa tässäkin suhteessa täydellistä luonnontilaa...

Miten sitten on mahdollista, että näinkin suuri alue on jäänyt tyystin hyödyntämättä joka puolelle levittäytyneen loma-asutuksen paineessa? Kopparnäs oli sodan jälkeen osa Neuvostoliiton vuokra-aluetta ja siinä tuoksinassa niemen puusto paloi lähes kokonaan. Kenties siksi aluetta ei 60-luvullakaan nähty sen kummemmin vaalimisen arvoisena ja niinpä Imatran Voima ostikin koko hoidon mahdollisen ydinvoimalan sijoituspaikaksi. Kopparnäsin ydinvoimalasta sukeutui kuitenkin aikansa kiistakapula ja lopulta Inkoon kunnanvaltuusto torjui hankkeen täpärästi yhden äänen enemmistöllä. Alue jäi kuitenkin IVOn omistukseen; myös Neste hankki alueelta maata öljynjalostamoa varten, mutta sekin suunnitelma toteutettiin lopulta Porvoon suunnalla. Näiden vaiheiden kautta niemestä muodostui jonkinlainen harmaa alue, jossa upeat lehdot saivat rauhassa kasvaa suunniteltujen ydinvoimalan ja jalostamon paikalle. Loppujen lopuksi täytynee siis kiittää kahta luonnonystävää, ydinvoima- ja öljyteollisuutta siitä, ettei Kopparnäs ole samanlaista mökkilähiötä kuin muu rannikko.

Inkoolaiset nimbyt ja hipit! Teidän takianne ei täälläkään saa jauhaa puhdasta sähköä luonnon uraanista!

Potentiaalinen kesäretkien teema itse asiassa olisikin erilaisilla wannabe-ydinvoimalan sijoituspaikoilla vierailu, sillä monet näistä, kuten vaikkapa Sipoon Granö, ovat edelleen suurelta osin rakentamattomia.