Väliinputoajat: Vidskär

Alkukesästä 2011 vietin viikon Saaristomerellä meloen. Eräs pääkohde ja samalla kauimmaisin etappi retkellä oli Jurmon pohjoispuolella sijaitseva Vidskär, josta olen purjehtinut ohi lukemattomia kertoja, mutta poikennut en koskaan. Saari onkin veneilijälle ja etenkin purjehtijalle hieman hankala; se sijaisee keskellä isoa aukkoa, eikä kunnollista hyvät yöunet takaavaa satamaa ole oikein millään puolella. Ainoa suojaisampi lahti on sekin kovin matala, mutta niin ollen melojalle mitä oivallisin rantautumispaikka.

Vidskär on aikoinaan ollut myös asuttu. Vanha tarina kertoo erään Aspön talollisista vuokranneen saaren tiluksikseen. Sittemmin oli isäntä saanut vihiä renkinsä kiinnostuksesta tytärtään kohtaan ja tarinan mukaan suutuksissaan hirttänyt renkipolon puun oksaan. Suku ei sen perästä kauaa jaksanut saarella asua ja alkoivatpa muutkin saaristolaiset saarta karttaa, etenkin yöaikaan. Kerrotaan yhäkin renkipojan kummittelevan myrskyisinä syysöinä saaren kallioilla köysi kaulassaan.

Jotain pahaenteistä saaressa siis oli. Ikään kuin mikään ihmisen toiminta ei siellä olisi kyennyt saamaan pysyvää jalansijaa.

Rakennuksen kivijalka Vidskärin lahdessa. Liekö tämä ollut utöläisten sauna, vaiko murhanhimoisen isännän tupa?

Rannalla jökötti myös mystinen betonikuutio. 

Kuution sisällä oli kiviä ja epämääräistä puutavaraa. Ei se merimerkinkään jalustalta vaikuttanut, sillä päällä ei ollut jälkiä rakennelmista.

Pyöreähköä saarta kiertää kalliovyöhyke. Keskelle jää lehtipuuvaltainen metsikkö.

Vidskärin pooki on alunperin ollut liki 7 metriä korkea.

Kauimmaisella niemellä seisoi hylätty loiston torni. Olisin mielelläni kivunnut katsomaan maisemia...

...Mutta teräskin on kovin katoavaista.

Keitaana tältä säänkalvamalta saarelta löytyi suuri, suojainen lampi.