Uusi teema, vanhat tuulet

Olen pitkään miettinyt, mitä blogin suhteen tekisin. Arkikiireiden lisäksi blogialustan joustamattomuus – Blogger tuntuu monilta osin jämähtäneen jonnekin vuosituhannen alkuun – on hillinnyt kirjoitusmotivaatiotani. Nyt kun vietin kauniin talviviikon maalla pitkine iltoineen, päätin tarttua toimeen ja päivittää ainakin blogini ulkoasun, teeman. Näin artikkelit ovat ehkä helpommin  löydettävissä ja valokuvat tulevat paremmin esille. Pidemmällä tähtäimellä eteen tullee oman domainin hankinta ja vaihto alustalle, joka hiukan helpottaisi monimuotoisen materiaalin julkaisua. Mutta ajateltakoon tätä nyt kuin hätäpaikkauksena: Kyllä se tökötti muutaman vuoden kestää, kunnes ehtii korjata kunnolla.

Muutamasta uudesta retkikohteesta jo raportoinkin edellisissä kirjoituksissa. Paljon on kuitenkin kirjoittamatta ja nykyään kaupungin, maalaistalon sekä saariston välillä sukkuloidessa mieleen tulee kaikenlaista uutta. Erilaisten kohdekertomusten, sattumusten ja pohdintojen lisäksi ajattelin välillä postata myös suoraviivaisempia otteita lokikirjasta. Niitä on näin talvisin mukava muistella ja kirjoittaa, toivottavasti lukeakin.

Tässä ensin olisi kuitenkin tärkeämpää viimeistellä teos Turun taidemuseoon huhtikuuksi. Siellä on kenties havaittavissa myös joitain vanhoista blogikirjoituksista tuttuja yksityiskohtia ja tekstuureita. Ehkei näitäkään hommia voi täysin irrottaa toisistaan.

Hiekkasärkkien suojassa.
Aina välillä löytyy myös hyviä uusia luonnonsatamia.
Tai pittoreskeja sisäjärviä.
Jääkauden graffitia?
Lintujen graffitia.
Väripilkkuja kaupunkikävelyllä.
Väripilkkuja saarten rannoilla.
Öröstäkin voisi raportoida.

huomioita
18. tammikuuta, 2019
0