Hyvin kuivuneet sukat

Olen viettänyt hiihtolomaa pääasiassa monitorien eteen naulittuna ja jyystänyt tulevan näyttelyn teoksia valmiiksi. Sillä välin muu perhe on viettänyt laatuaikaa maaseudulla pulkkailun (ja lasten riitelyn) parissa. Työskentelyä ei juuri ole helpottanut orastava flunssa, jota olen aaltoilevalla menestyksellä pitänyt kurissa monenlaisten inkivääri-valkosipulipommien avulla.

Nyt aurinko on kuitenkin paahtanut sälekaihtimien välistäkin studioon sellaisella teholla, että eihän kaikenlaisten synkkien yökuvien editoinnista tule mitään. Olenkin päätynyt työnkulkuun, jossa omistan päivän valoisimmat tunnit renderöinnille ja koitan sillä välin tehdä jotain muuta hyödyllistä, ellei peräti hauskaa.

Jäillä Espoon saaristossa. Kesällä ei varmastikaan näin rauhallisia hetkiä tarjoudu.

Jäät ovat jo hyvin kantavia ja tarjoavat mukavasti mahdollisuuksia kaupunkimaisen saariston kokemiseen talvisesta näkökulmasta. Viikonloppuna kävin Espoon puolella kiertelemässä Isoa Vasikkasaarta ja ihmettelemässä huvilarantoja; nyt päätin suunnata kauas itään, kohti Helsingin valloittamaa Sipoon läntistä rannikkoa (en ole näiden alueliitosten jälkeen juuri asunut Helsingissä, joten minun on vieläkin hankala mieltää aluetta Helsinkiin kuuluvaksi).

Taka-ajatuksena oli samalla tarkastaa Granöfjärdenin matalikolla makaavan hiekkajaala Gerdan nykytila. Kaipasin myös erääseen kuvakollaasiin hieman lisää materiaalia hylätyistä vesikulkuneuvoista, joten monta kärpästä jne. - matkaan siis, kohti Karhusaarta!

Gerda ei ollut lähtenyt minnekään.

Gerdasta voi lukea lisää mm. Urbanex Ninjan sivustolta.

Gerda makasi tukevasti paikallaan. Sen vääjäämätön tuho on edennyt hämmästyttävän hitaasti. Pressut sekä kajuutan uusittu katto ovat pitkään sinnitelleet sadeveden tuomaa tuhoa vastaan. Rungon kiertymisen kuitenkin huomaa selvästi - vesitse ei Gerda tästä enää poistu. Ei liene kuitenkaan mahdollista, että tänne sopisi sellainen myrsky, joka repisi alusta matalikolta sen verran, että se katkeaisi tai rojahtaisi syvemmälle. Myrskyn sijaan ruoppauslautan koura lienee todennäköisempi noutaja.

Toisella puolen uusi satama, toisella kasvava ylemmän keskiluokan omakotitaloparatiisi. Tähän väliin ei kauhtunut hylky enää mahdu.

Keulassa katoksen alla oli mukavan seesteinen taukopaikka.

Kajuutta oli surullinen näky; huomasi, että sitä oli viimeisinä vuosina laitettu kuntoon, ennen tuhon alkua.

Remonttisukat lienevät jo kuivat reilun kymmenen vuoden jälkeen?

Oli kyseessä hylätty talo, vene tai laiva, on rojun määrä yleensä aika vakio. Joskus ihmettelin mistä kaikki roju syntyy, mutta kun katson autotalliani, en ihmettele enää.

Ruumaan muurattu massiivinen uuni on komea näky. Se on pitänyt lämpimänä kaksi kajuuttaa ja kylpyhuoneen. Nokijäljistä päätellen veto on kuitenkin ollut haasteellista. Liekö vika muurarissa, piipunnysässä vai molemmissa.

Jäisellä vaelluksella kohti Vuosaarta törmäsin toiseenkin hylkyyn. Ajattelin kaislikossa lojuvan jonkin sataman apuveneen kyljen, mutta myöhemmin tajusin em. sivuston kuvia katsellessani, että kyseessä onkin pala huomattavasti suuremman aluksen keulaa. Tämän kohdalla on kiihtyvä tuho ollut huomattavasti nopeampaa kuin Gerdalla.

Veneen kylki, vaiko sittenkin laivan keula.

Uusi merimerkki! Tästä ei kerrota navigointioppaissa. Luonnonsuojelualue on merkitty myös vesillä.

Ei kahta ilman kolmatta. Porvarinlahdellakin pilkisti jään päälle epämääräinen romukasa, joka lähemmin katsottuna osoittautui hylyksi. Aluksen käyttötarkoituksesta on enää paha sanoa mitään, mutta rakenne ja muoto tuntuivat viittaavan proomuun.

Tämäkin on joskus ollut... jotakin.

Patikkaretki jatkui sataman uuden teknoympäristön läpi kohti Vuosaaren asemaa. Oli kuitenkin mukavaa saada vielä nähdä pilkkeitä tuosta kaukaisen idän epämääräisyydestä ja teollisen historian jäänteistä, joka Vuosaaren ja Porvoon välisillä seuduilla on muinoin vallinnut. Kaislikoita koluamalla voisi enemmänkin löytyä - ja mikäs tänne palatessa vaikka kanootin kera, sillä lahdelmien pienet luonnonsuojelualueet ja satamaa uhmaavat autiot saaret ovat hauskoja, ja esimerkiksi Uutelaan verrattuna paljon vähemmän tunnettuja piknik-kohteita kesälläkin.