Naapurissamme Suomusjärvellä virtaa Aneriojoki, joka saa alkunsa Kiikalan hiekkaharjuilta ja päätyy lopulta mereen Särkisalon tienoilla osana Kiskon- ja Perniönjokea. Kivikaudella Aneriojoen uomassa on lainehtinut muinainen merenlahti, ja vielä aikana ennen tehomaataloutta tuolla vaatimattomalla joella ovat paikalliset soudelleet ruuhillaan – niinpä meidänkin talollemme kuuluu sen rannalta venevalkamaoikeus. Nykypäivänä kovasti rehevöitynyttä jokea ei oikein voi isoa ojaa kummemmaksi kutsua, paitsi keväisin, jolloin se muodostaa alaville pelloille tulvajärviä, niin että saamme hetken nauttia järvimaisemista.
Olin kovasti kärsinyt melontareissujen puutteesta, joten päätin korjata asian pienellä lähimelontaretkellä ja samalla tutustua talvimelonnan ihmeisiin. Kajakkihan kulkisi joelle kätevästi lumisten peltojen poikki vetäen! Siispä tuumasta toimeen.
 |
| Pulkan vetonaru kajakkiin kiinni ja matkaan. |
 |
| Tutkimusretki alkaa. Jyrkät penkat vaikeuttivat vesille pääsyä ja vaikka joki on kapea, se on yllättävän syvä. |
 |
| Näissä maisemissa viihtyvät monet arktiset eläimet, kuten piisami ja joutsen. |
 |
| Toisinaan eteneminen oli hankalaa ja vaarallista. |
 |
| Jääluola tarjosi suojaa tauon ajaksi. |
 |
| Kapeikkoja ja virtapaikkoja. |
 |
| Alkuasukkaiden pahaenteisen näköisiä rakennelmia. |
 |
| Lopulta edessä oli vain läpitunkematon rämeikkö ja paksun jään peittämä järvi. Oli käännyttävä takaisin. |
 |
| Ei tämäkään villi maisema ollut välttynyt metsätalouden kosketukselta. |
Vaikka retki olikin keskeytettävä ennen salaperäistä Aneriojärveä, oli kokemus unohtumaton. Olisiko kevättulvien aikaan mahdollista laskea jokea toiseen suuntaan, kohti merta läpi Kiskon erämaiden, karhuja, traktoreita ja muita vaaroja uhmaten?
