Hyttysiä ja aavistuksia syksystä

Elokuun vaihtuessa syyskuuksi oli aika päättää, milloin kuljetan paatin  talviteloille. Päätin lähteä matkaan saman tien, sillä tiedossa olisi hieman vaihtelevaa mutta toistaiseksi mukavan lämmintä säätä. Päätin käyttää matkaan muutaman ylimääräisen päivän, pyörähtäen hieman pidemmälle Saaristomeren puolelle, ja samalla minulla oli mahdollisuus hoitaa residenssin ylläpitäjän velvollisuuksiani kuljettamalla Öröön tavaraa.

Pitkän päivä päättymässä jossain Hiittisten eteläpuolella. 

Koska halusin päästä Öröön suhteellisen aikaisin ja jatkaa sieltä vielä samana päivänä matkaa, venyi ensimmäisen päivän etappi melko pitkäksi. Perille aiemmilta vuosilta tuttuun laguuniin saavuin jo reilusti auringonlaskun jälkeen. Siinä välissä rankkasade kasteli kaiken läpimäräksi, loppuen kuitenkin parahultaisesti saareen saapuessani, jotta armoton hyttysarmada voisi pöllähtää kimppuuni samalla kun kierin märillä kallioilla ja pusikoissa köysiä kiinnittämässä. Alkukesän ötökät olivatkin kuivuuden takia loistaneet poissaolollaan, mutta ottivat nyt revanssin sielunsa pohjasta.

Pahaksi onnekseni sataman pohjaan oli kesän mittaan kasvanut sen verran paksu levämatto, ettei ankkuri suostunut ottamaan kiinni. Niinpä päädyin lopulta vastarannalle kylkiparkkiin, toistaen em. kallioilla kierimiset yhteensä kolmeen kertaan köysiä irrottaessani ja uudelleen kiinnittäessäni. Hyttysillä ainakin oli hauskaa. 

Päivä valkeni harmaana.

Tuonne lähestyvän sadekuuron suuntaan pitäisi mennä.

Öröön saavuin uuden rankkasateen saattelemana. Tovin sen loppumista odoteltuani purin tavarat laiturille ja lähdin liikkeelle residenssin suuntaan.

Lasti purettu Örön satamassa. Ihmeekseni olin saanut polkupyörän mahtumaan keulahyttiin.

Kesänäyttelyn kartta vielä tallella ilmoitustaululla. Juuri tätähän olin viimeistellyt painoon kajuutassa kesken kevätreissun.

Polkupyörä on Örössä verraton peli. Tosin kovin pitkään ne eivät saariston olosuhteita ja huoletonta residenssikäyttöä kestä.

Jätin tavarat residenssiin ja jutustelin jonkin aikaa ukrainalaisen taiteilijapariskunnan kanssa, jotka olivat meillä residenssissä Artists at Risk -organisaation kautta. Olivat viihtyneet hyvin. Enpä arvannutkaan, että vain parin päivän päästä tilanne muuttuisi dramaattisesti – toinen heistä oli saanut nopeasti pahenevan puutiaisaivokuumeen ja jouduttiin lennättämään helikopterilla sairaalaan. Onneksi tapaus päätyi lopulta onnellisesti, ja niin ensihoitohenkilökunnan kuin saarelaisten toiminta oli esimerkillistä.

Takaisin veneelle. Kokkasin ruokaa, odotellessani taas yhden sadekuuron päättymistä. Se jäikin päivän viimeiseksi. Irrotin köydet ja suuntasin länteen, tarkoituksenani pyrähtää nopeasti Vänön eteläiseen saaristoon, josta olisi hyvä lähteä liikkeelle seuraavana päivänä. 

Perillä.

Tyyntä fladalla. Hyttysten hyökkäystä odotellessa.

Saari on melko tunnettu retkikohde. Liekö tässä jonkun tiipiin paikka vai muu energiakehä. Jatulintarhakin saaresta muistaakseni löytyy, mutta sen verran kaukaa, etten tällä kerralla lähtenyt sitä etsimään.

Nuotio- ja istumapaikkoja. Tässä kohtaa löysin punkin kävelemästä saappaallani. Yleensä en niihin ole näin kuivilla paikoilla törmännyt, mutta papanoista päätellen tätä nuotiopaikkaa käyttää myös poikkeuksellisen runsas hirvieläinten kööri, mikä selittää punkitkin.

Kävelin korkeimmalle kohdalle. Vänön lähisaaristo on nättiä seutua, joskin mökit ovat lisääntymään päin. Onneksi toistaiseksi löytyy myös rakentamatonta rantaa.

Caruna kyllä rakentaa. Ilmeisesti jotain rahaa on jäänyt osingoista yli.

Ilta-auringon pilkahduksia vastarannalla.

Aamulla taas matkaan.

Eräs tavoitteeni tällä reissulla oli päästä vierailemaan saarissa, joissa tavalliseen kesäaikaan on maihinnousukielto. Nauvon Ådö oli eräs tällainen pitkään mielessäni ollut kohde – sinnehän saisi nousta maihin jo elokuussa, mutta jostain syystä en koskaan elokuun puolella ole sattunut purjehtimaan kohdalle. Niinpä suuntasin nyt luoteeseen rennossa sivutuulessa. 

Muutaman tunnin päästä saavun Ådön nurkalle – ja voi ei! Muita veneitä ei tällä reissulla ollut luonnonsatamissa näkynyt, vaan nyt oli joku purjevene vallannut ainoan tällä tuulella optimaalisen paikan! Niinpä tästä tulikin tämän matkan läntisin piste, ja pettyneenä käännyin itään etsimään toista yösijaa. 

Kiva paikka – mutta selältä tuleva aallokko kiertää tähän liikaa.

Tämäkin on kiva kolo – mutta kiinnittyminen olisi mutkikasta.

Nyt saa riittää muttailu. Menin viereiseen pikkusaareen. Ei mitään ihmeellistä. Eipähän ennen ole tultu käytyä kuitenkaan.

Tyypillistä välisaaristoa, jossa pohjois- ja länsirannat ovat karumpaa aaltojen hiomaa kalliota.

Saarten eteläpuolille on jääkausi jättänyt kivi- ja hiekkarantoja jotka samalla ovat vallitsevilta tuulilta suojassa. Muutaman lepän ja männyt muodostama metsikkö viihtyy täällä hyvin.

Horisontissa yksinäinen purje menossa Gullkronan suuntaan.

Yöllä pilviverho taas repeilee.

Kynttilöistä saa vähän lämpöä ja tunnelmaa. Öljylampusta nimittäin onnistuin rikkomaan lasin jossain välissä, enkä ole vielä löytänyt sopivaa tilalle.

Aamulla en pitänyt kummempaa kiirettä, sillä tarkoitukseni oli tehdä verrattain lyhyt siirtymä itään. Kemiön pitkän ja aution itärannan edustalla oli pari luonnonsuojelualuetta, joilla ajattelin vierailla. Siellä olisin myös hyvin hollilla loppumatkaa ajatellen.

Ha, onnistuin tavoitteessani!

Mutta missasin rapujuhlat.

Ankkuria ei täälläkään tarvinnut.

Puuveneen leposija katajan katveessa.

Illaksi sää selkiintyy ja vähän jo tuuleekin, mutta sataman puolella on rauhallista.

Kiersin saaren ja istuskelin ilta-auringossa – ikävä kyllä en punaviiniä siemaillen vaan etäkokouksessa, mutta voisi tylsemminkin kokous mennä. Olin jo auvoisasti unohtanut kaikki ukkoskuurot, märillä kallioilla kierimiset, läpitunkevan kosteuden ja illan suussa hyökkäävät hyttyset (tässä saaressa niitä ei ollut ainoatakaan) ja mietin, että tämä ei ole ollenkaan hullumpi aika vuodesta tehdä pidempää reissua. Mutta aikansa kaikella – seuraavan päivän jälkeen ennuste varoitti 15-18 sekuntimetrin tuulista, joten aamulla oli edessä viimeinen purjehdus telakalle pois myräköiden alta.

Tuonne huomenna.

Joku vielä jaksaa.