Syksyn nostoja

Tällainen siitä tuli. Installaatio Lahoaako puu ellei sitä kaadeta oli esillä Forum Boxissa syyskuun ajan.

Näyttelyn ripustus oli tällä kertaa kirjaimellisesti ripustusta isolla ärrällä - ja ärräpäillä. Ellen olisi kuunnellut Hornblower-sarjaa äänikirjoina jo kevätremontin yhteydessä, olisi se nyt ollut mannaa, kun ravasin tikkaita kuuteen metriin ja takaisin läpi yön.

Ruokareplikoiden tekeminen oli yllättävän hauskaa puuhastelua. Paikalle sattuneita koiria eivät DAS-massasta leivotut makkarat kuitenkaan hämänneet. Talvisäilytyksessä käytetyn riihen hiirille saattavat kelvatakin...

Valmistusvaiheessakaan ei nostelulta vältytty. Hartsilla kyllästetyt tavarat haisivat vielä avajaisviikon alkaessa sen verran tymäkästi, että kotikemisti päätti toteuttaa polyesterin jälkikovettumiskäsittelyn saunan lämmössä. Kyllä se styreenin katku saunastakin alkaa haihtua, jouluun mennessä viimeistään...

Ennen näyttelyn purkua oli aika nostaa myös Gjusan talviteloilleen. Kaariteltan rakentaminen on vielä edessä.

Veneen nosto syyskuussa on siitä mukavaa, että useimmiten viimeinen reissu sujuu kauniilla ilmoilla ja hyvällä mielellä.

Ulkosaariston luontoa tulee aina hehkutettua, mutta sisäsaariston rehevät männyntuoksuiset soukat jäävät liian usein kokematta. Mutta eiköhän tähänkin ole ensi vuonna noussut jonkun honkapirtti.

Jokiakaan ei sovi väheksyä. Sokeritehtaan rakennelmat houkuttelevat nousemaan tutkimusretkelle.

Mutta kuka nostelisi nämä jonnekin?